Oppiminen on kuin luonnossa kulkemista. Taival ilman asiantuntevaa opastusta ja ohjausta voi tuoda mutkia matkaan, eksyttää tai uuvuttaa täysin.
Meillä opettajilla, matkan oppailla on tärkeä rooli, jota varten me olemme kurssimme suorittaneet. Mikään kurssi ei valmista meitä ikuisiksi ammattilaisiksi, vaan myös me tarvitsemme kertausta (täydennyskoulutus) ja runsaasti käytännön kokemusta.
Oppiakseen hyväksi kulkijaksi (oppijaksi) on löydettävä oma polku, jota kulkea (tyyli oppia). Polun varrella on joukko muita polkuja, risteyksiä (tukitoimia, esteitä, oikoteitä). Näissä risteyksissä on hyvä hetkeksi pysähtyä, miettiä ja puntaroida tulossa olevaa taivalta (väliarviointi).
Tienviittoina matkan varrella toimivat ohjeet, tunteet, ja asenteet. Hyvällä säällä (ilmapiiri), kiireettömällä aikataululla (aikaa oppimiselle) ja mukavassa maastossa (oppimisympäristö) matka taittuu miellyttävästi ja mieleen jäävät mukavat muistot (tapahtuu oppimista).
Suunnitelma (ops/oppimateriaali/hiljainen tieto) tukee meitä matkalla määränpäähämme. Tutkaillen, jutustellen ja ratkaisua etsien taival taittuu mitä moninaisimmissa kokoonpanoissa: yksin, kaksin yhdessä, pienissä ryhmissä tai suurena joukkona.
Apuvälineet (tietokoneet, kännykät ja muut mobiililaitteet) ilman järkevää tarkoitusta ovat kuin kivi repussa tai pahimmassa tapauksessa kengässä. Parhaassa tapauksessa ne sen sijaan auttavat ja helpottavat matkaamme.
Oppiminen on kulkemista. Aina emme kulje samoja polkuja, vaan vaihtelemme reittejämme, toivottavasti.
