Saturday, December 8, 2007

OPETUKSEN JA OPPIMISEN UUSI SUUNTA

Valtakunnallisilla virtuaaliopetuksen päivillä; josta kirjoitin aikaisemmassa artikkelissani; pohdittiin kuinka integroida uutta perinteisen hyväksi havaittujen opetusmuotojen rinnalle.

Tekniikkaa ja tekninen kehitys eivät ole opetuksen itseisarvo, vaan apuväline, jonka avulla opettaja voi halutessaan monipuolistaa, laaja-alaistaa ja rikastuttaa opetustaan.

Ajatuksena erinomainen, toteutuksena varsin helppo, mutta käytännössä vielä monelle vieras. Yleisimmät esteet tekniikan käytölle lienevät aika, tietotaidon ja käytännön esimerkkien puute sekä mukavuustekijät. Koska haluan keskittyä yllä mainitsemiini osatekijöistä viimeiseen, jätän mainitsematta tekniikan, joka toki on kaiken toiminnan perusta ja edellytys.

Mukavuustekijät ovat minulle uusi tuttavuus, johon olen törmännyt omien kokeilujeni myötä. Nettisukupolvi käyttää internetiä surffailuun, kavereiden tapaamiseen (”chillailuun”) ja videoista ja musiikista nauttimiseen.

Kun tulee sitten aika käyttää nettiä ja sen mahdollisuuksia opetukseen ja oppimiseen, tuntuu se vieraalta, vaikealta ja ehkä hiukan vastenmieliseltäkin. Johtuuko tämä netin kaksijakoisesta tiedon ja viihteen roolista? Vai johtuuko se asian uutuudesta? Ovatko mukavuustekijät sama kuin motivaatio?

Itse näkisin motivaation ja tietotaidon puutteen suurimpana haasteena. Moni opettaja ei tiedä kuinka käyttäisi uusia sovelluksia ja välineitä opetuksessaan mielekkäällä ja järkevällä tavalla. Mieltääkö moni opettaja netin vielä tiedonvälityskanavaksi, unohtaen tiedontyöstämis ja -jakamismahdollisuuden?

Sosiaalinen media on oiva apu ja piristys tähän, oikein käytettynä toki. Jokaisella meillä on oma PLE (Personal Learning Enviroment = henkilökohtainen oppimisympäristö), jota muokkaamme omia joskus muuttuviakin tarpeitamme vastaavaksi. Virtuaaliopetuksen päivillä Päivi Antjonen esitti sosiaaliselle medialle seuraavanlaisen jaottelun:

*kalenterit, ajanhallinta

*kuvat, videot, esitykset /jakaminen

*vertaisverkot, verkkoyhteisöt, verkostot

*yhteisöllinen tuottaminen

*virtuaalimaailmat

*blogit ja microblogit

*pikaviestimet

*kommunikaatio ja tiedonvälitysvälineet

*sosiaaliset pelit

*social shopping

*verkkoympäristöt

Ilmassa on paljon kysymyksiä vailla vastausta. Kehityksen kannalta on olennaista keskeneräisyyden sietokyky, josta Anne Rongas mainitsi viime kevään ITK-päivien yhteydessä.

Itse kannatan visioiden rinnalle rohkeita kokeiluja ja puskaradion rummutusta. Varatkaa itsellenne myös aikaa kokeiluille, sillä niiden kautta löytyvät käytänteet.