BLOGI EI OLE PÄIVÄKIRJA, MUTTA PÄIVÄKIRJA VOI OLLA BLOGI

"Blogi on osa nykyajan sähköistä viestintää. Se on kuin köyhän miehen sanomalehti, jossa kirjoittajalla on mahdollisuus julkaista omia ajatuksia ja mielipiteitä. Matala julkaisukynnys ja käytön helppous tarjoavat kaikille mahdollisuuden tuoda oma ääni ja henkilökohtainen näkökulma kuuluviin virallisen vapaamuotoisesti. Blogikirjoitusten tuoreus ja ajankohtaisuus tuo perinteisen median rinnalle uuden ja raikkaan vaihtoehdon.

Blogin sisältö, fokus ja rajaus voi olla tarkoin rajattu tai täysin vapaa. Tarpeet blogin perustamiseen vaihtelevat. Osa yhdistyksistä ja yhteisöistä haluaa tuoda toimintaansa tutuksi muulle yhteisölle (informaatiokanava). Pöytälaatikkorunoilijat ja kirjoittamisesta pitävät haluavat itselleen tai nimimerkilleen yleisöä (verkkopäiväkirjat, kolumnit jne). Eri harrastajat jakavat tietotaitoa ja verkostoituvat keskenään (harrastuskanava)."

Yllä oleva teksti on ote mainoksesta, jonka laadin eräälle blogikurssilleni. Sähköinen opetusmateriaali on monelle meistä opettajista tuttu kustantajien sivuilta. Myös me itse voimme toimia materiaalin tuottajina. Julkaisukynnys voi aluksi olla korkealla, mutta niinkuin kaikessa myös tässä tapauksessa madaltuu harjoittelun ja kokemuksen kautta.Blogin käytettävyys perustuu päivityksen helppouteen. Voit päivittää ja tuottaa sisältöä oman sähköpostisi tai kännykkäsi kautta.

Uuden tekniikan hyödyntäminen opetuksen tukena tekee vielä tuloaan. Ajan rajallisuus, tietotaito ja uskallus lienevät suurimmat haasteet monelle meistä. Itse koen oppivani eniten juuri yrityksen ja erehdyksen kautta. Kova pää ja peräänantamaton luonne ovat kovaa valuuttaa tässä asiassa.

Kokeilusta puheen ollen ajattelin testata podcastia (ääntä) ja vidcastia (videota) opetukseni tukena. Hiihtoloman jälkeen järjestän nimittäin oppiaineeni preppauskurssin sekä livenä, että nauhoitteena. Tuotoksen julkaisen ja kokoan blogia apunakäyttäen.

P.s. Blogin voi julkaista myös mobiilisti, jolloin oppilaat voivat lukea sitä omista kännyköistään. Lisää aiheesta täältä.

OPETUKSEN JA OPPIMISEN UUSI SUUNTA

Valtakunnallisilla virtuaaliopetuksen päivillä; josta kirjoitin aikaisemmassa artikkelissani; pohdittiin kuinka integroida uutta perinteisen hyväksi havaittujen opetusmuotojen rinnalle.

Tekniikkaa ja tekninen kehitys eivät ole opetuksen itseisarvo, vaan apuväline, jonka avulla opettaja voi halutessaan monipuolistaa, laaja-alaistaa ja rikastuttaa opetustaan.

Ajatuksena erinomainen, toteutuksena varsin helppo, mutta käytännössä vielä monelle vieras. Yleisimmät esteet tekniikan käytölle lienevät aika, tietotaidon ja käytännön esimerkkien puute sekä mukavuustekijät. Koska haluan keskittyä yllä mainitsemiini osatekijöistä viimeiseen, jätän mainitsematta tekniikan, joka toki on kaiken toiminnan perusta ja edellytys.

Mukavuustekijät ovat minulle uusi tuttavuus, johon olen törmännyt omien kokeilujeni myötä. Nettisukupolvi käyttää internetiä surffailuun, kavereiden tapaamiseen (”chillailuun”) ja videoista ja musiikista nauttimiseen.

Kun tulee sitten aika käyttää nettiä ja sen mahdollisuuksia opetukseen ja oppimiseen, tuntuu se vieraalta, vaikealta ja ehkä hiukan vastenmieliseltäkin. Johtuuko tämä netin kaksijakoisesta tiedon ja viihteen roolista? Vai johtuuko se asian uutuudesta? Ovatko mukavuustekijät sama kuin motivaatio?

Itse näkisin motivaation ja tietotaidon puutteen suurimpana haasteena. Moni opettaja ei tiedä kuinka käyttäisi uusia sovelluksia ja välineitä opetuksessaan mielekkäällä ja järkevällä tavalla. Mieltääkö moni opettaja netin vielä tiedonvälityskanavaksi, unohtaen tiedontyöstämis ja -jakamismahdollisuuden?

Sosiaalinen media on oiva apu ja piristys tähän, oikein käytettynä toki. Jokaisella meillä on oma PLE (Personal Learning Enviroment = henkilökohtainen oppimisympäristö), jota muokkaamme omia joskus muuttuviakin tarpeitamme vastaavaksi. Virtuaaliopetuksen päivillä Päivi Antjonen esitti sosiaaliselle medialle seuraavanlaisen jaottelun:

*kalenterit, ajanhallinta

*kuvat, videot, esitykset /jakaminen

*vertaisverkot, verkkoyhteisöt, verkostot

*yhteisöllinen tuottaminen

*virtuaalimaailmat

*blogit ja microblogit

*pikaviestimet

*kommunikaatio ja tiedonvälitysvälineet

*sosiaaliset pelit

*social shopping

*verkkoympäristöt

Ilmassa on paljon kysymyksiä vailla vastausta. Kehityksen kannalta on olennaista keskeneräisyyden sietokyky, josta Anne Rongas mainitsi viime kevään ITK-päivien yhteydessä.

Itse kannatan visioiden rinnalle rohkeita kokeiluja ja puskaradion rummutusta. Varatkaa itsellenne myös aikaa kokeiluille, sillä niiden kautta löytyvät käytänteet.

TERVETULOA!

Terve vaan kaikki blogistit.

Luet juuri eOpetus-tiimimme blogia. Blogissamme pohdimme matkan varrella mieleentulevia ajatuksia ja mietteitä. Toimintamme mukailee "social bookmarking" periaatetta eli julkaisemme omia opetuslinkkejä paitsi omaksi myös muiden iloksi ja hyödyksi.

Tervetuloa mukaan hyödyntämään, kommentoimaan ja kehittämään toimintaamme.

T: eOpetus-tiimi (Täällä jossain päin Suomen niemeä.)

P.s. Jos haluat mukaan tiimiin, niin laita viestiä osoitteeseen:
eopetus(at)gmail.com.