Valtakunnallisilla virtuaaliopetuksen päivillä; josta kirjoitin aikaisemmassa artikkelissani; pohdittiin kuinka integroida uutta perinteisen hyväksi havaittujen opetusmuotojen rinnalle.
Tekniikkaa ja tekninen kehitys eivät ole opetuksen itseisarvo, vaan apuväline, jonka avulla opettaja voi halutessaan monipuolistaa, laaja-alaistaa ja rikastuttaa opetustaan.
Itse näkisin motivaation ja tietotaidon puutteen suurimpana haasteena. Moni opettaja ei tiedä kuinka käyttäisi uusia sovelluksia ja välineitä opetuksessaan mielekkäällä ja järkevällä tavalla. Mieltääkö moni opettaja netin vielä tiedonvälityskanavaksi, unohtaen tiedontyöstämis ja -jakamismahdollisuuden?
Sosiaalinen media on oiva apu ja piristys tähän, oikein käytettynä toki. Jokaisella meillä on oma PLE (Personal Learning Enviroment = henkilökohtainen oppimisympäristö), jota muokkaamme omia joskus muuttuviakin tarpeitamme vastaavaksi. Virtuaaliopetuksen päivillä Päivi Antjonen esitti sosiaaliselle medialle seuraavanlaisen jaottelun:
*kuvat, videot, esitykset /jakaminen
*vertaisverkot, verkkoyhteisöt, verkostot
*yhteisöllinen tuottaminen
*virtuaalimaailmat
*blogit ja microblogit
*pikaviestimet
*kommunikaatio ja tiedonvälitysvälineet
*sosiaaliset pelit
*social shopping
*verkkoympäristöt
Itse kannatan visioiden rinnalle rohkeita kokeiluja ja puskaradion rummutusta. Varatkaa itsellenne myös aikaa kokeiluille, sillä niiden kautta löytyvät käytänteet.